SITÄ SAA MITÄ TILAA

Niin se loma tuli ja meni. Ja senkin jälkeen tapahtunut jo yhtä ja toista, kuten mun yrjötauti. Sen vuoksi jouduin perumaan myös yhden lehtihaastattelun, johon me äitit ollaan lupauduttu. Onneks sitä saatiin vaan lykättyä. Kerron siitä sitten lisää, kun se on ajankohtaista.

Lomalla muuten huomattiin miten manaaminen toimii.. Kyllä vain, saatiin niitä niskalaukauksia lentokoneessa, no sanotaanko useita. Kotimatkalla menin miettimään, että nyt kun tästä lentokoneen gourmee-annoksesta sais ruokamyrkytyksen (tyhmä minä) ja kappas niin sitä oltiin seuraavana päivänä kotona yrjötaudissa.
Eikä nää ollu ainoita, meinaan tilasin myös lasinsiruja koko hotellihuoneen täydeltä. Satuin meinaan myös miettimään, että kun lasi menis rikki niin se se vasta lystiä ois. Ja niin siinä sitten vaippaa minille vaihtaessa vessan pöydällä se pieni jalka teki pienen reippaan potkun ja niin siinä lasi tippui ja sirpaleet täyttivät koko huoneen. Puhelin perkelekään ei silloin toiminut, jotta oltais saatu joku siivoamaan sotku.
Toinen äiti kyllä mulle jo on aikoja sitte sanonu, että varo vähän mitä ajattelet. Mutku se ei oo niin helppoa! Ne ajatukset vaan tulee jostain mun päähän?!
Bingoon en ees viittiny osallistua kun muilla ei olis ollu mitään jakoa.

Tässä nyt sitten muutamia kuvia Salin saarelta, Kap Verdeltä.

Minille löytyi koko ajan ihailijoita ja halukkaita sylittäjiä. Yleisimmät kysymykset miniä koskien oli, että kumpi on äiti? Onko tyttö vai poika? Ja kuinka vanha? 
Me ei ihan kaikille tohdittu sanoa (toisin sanoen paikallisille), että me ollaan molemmat äitejä. Ei haluttu kuitenkaan tsekata paikallisia vankiloita. Lentokoneessakin saatiin känniseltä suomalaisjuntilta, sellasta katsetta kun sanoin kysyttäessä, että ollaan molemmat äitejä, että ihan pahaa teki sen ihmispolon vuoksi.

Kelit lomalla oli just passelit, pari ekaa päivää oli vähän pilvisiä. Se ei kuitenkaan haitannut, koska saatiin minin kanssa totutella hiljalleen lämpöön. 
Ja se all inclusive oli kyllä just niin perfect kun osasin odottaa. Teema ravintoloita löytyi neljä, mutta niitä kokeiltaessa huomattiin, että buffa oli melkein jopa kattavampi ja parempi. Pari kertaa tehtiin sellaset juoksulähdöt niistä teemaravintoloista, milloin hyttysten ja milloin minin takia, että itteämmeki ihan nauratti. Ruuat tuli pöytään ja kas viisi minuuttia myöhemmin olimme jo kadonneet. Tietenkin vanhempi pariskunta oli myös todistamassa näitä meidän liikkeitä molempina iltoina. Onneks ne ei sentä ollu heti seuraavaks buffassa täydentämässä niin kuin me.
Mietittiin, että meistä tulis jo aika hyviä juoksuruokien ottajia. Nyt onneks ranneke kattoi kaiken. 

Onneksi siellä tosiaan oli niitä jumppia sun muita aktiviteettejäkin, koska sillä menolla oisin tuonu tuliaisiks muutakin kuin yhden banaaninlehtikorin. Pari kertaa tuli zumbattua (oli muuten pikkasen eri meno kun kotona) ja rantahiekalle pääsi jumppaamaan sellasen adoniksen ohjaamana. Siellä mammat jumppas kun viimistä päivää, kun sixpackilla varustettu tumma lantioita jumalaisesti liikuttava ohjaaja komensi rutistamaan vielä lisää. Harmikseni mulla ei ole kuvia tästä tapahtuneesta, koska olin tietysti yksi mukana pumppaavista.

Tässä sitten vielä pari fotoa Santa Marian kylästä

Voin sanoa, että ihan loisto kohde pienen vauvan kanssa matkaajille. Hotellina meillä oli Riu Funana, jos siitä kiinnostuit. 
Tutustumisen arvoista saarella oli myös Pedra de lume, joka on vanhassa tulivuoren kraaterissa oleva suolakaivos, jossa kellut kuin korkki. Ja iho tykkää.

Jostainhan sitä pitää valittaa kun suomalaisia ollaan niin valitetaan vaikka sit siitä, että noiden mun molempien rakkaiden iho on heti huonommassa kunnossa täällä kotona.